Museovirasto vaikeuksissa

Museovirastossa on käynnissä yt-neuvottelut. Vuodelle 2012 sen määrärahoja leikattiin kolme miljoonaa euroa, jonka johdosta kymmeniä kulttuurimme asiantuntijoita uhkaavat irtisanomiset ja todennäköisesti koko henkilökunta lomautetaan kuukaudeksi. Kansallismuseon sekä linna- ja kartanomuseoiden aukioloaikoja joudutaan lyhentämään, suunniteltuja remontteja lykkäämään ja joitakin museoita uhkaa jopa sulkeminen.

Museovirasto budjetti oli vielä viime vuonna hieman yli 19 miljoonaa euroa, josta nyt siis leikataan kolme miljoonaa. Säästö on valtiolle mitätön mutta virastolle tuhoisa, onhan se suunnilleen 15% budjetista.

Guggenheim-museon selvitystyö maksoi kaksi miljoonaa euroa. Museon vuotuisiksi käyttömenoiksi on arvioitu 15-18 miljoonaa euroa, siis samaa luokkaa kuin koko Museoviraston vuosibudjetti.  Tämä laskelma pohjautuu arvioon, jonka mukaan Guggenheimin rakentaminen maksaisi noin 140 miljoonaa. Ainoa tietämäni julkisen sektorin rakennushanke, joka on alittanut budjettinsa, on 60-luvulla valmistunut Temppeliaukion kirkko. Kaikki muut suuret työt ovat tulleet suunniteltua kalliimmiksi, enkä oikein jaksa uskoa Guggenheiminkaan toteutuessaan yllättävän veronmaksajia iloisesti.

Museovirasto suojelee, säilyttää ja tutkii suomalaisen kulttuurin juuria. Jos me suomalaiset emme itse säilytä kulttuuriperintöämme, eivät sitä muutkaan meidän puolestamme tee. Kansallismuseo, Olavinlinna, Kulttuurien museo, Tamminiemi. Merimuseo ja monet kartanomuseot eri puolilla Suomea ovat suosittuja vierailukohteita ja esittelevät maamme menneisyyttä suurelle yleisölle.

Guggenheimista toivotaan Helsingille vetonaulaa, joka löisi kaupungin viimein läpi kansainväliseen tietoisuuteen. Samaten jotkut kaipaavat kaupungille maamerkkiä, sellaista rakennusta, jolla Helsinki erottuisi muista samankokoisista eurooppalaisista kaupungeista. Tällaiset perustelut osoittavat näennäisestä kansainvälisyydestään huolimatta kovin perinteistä suomalaista alemmuudentuntoa, ajatellaan että emme pysty erottautumaan omilla eväillämme vaan tarvitsemme jonkin ulkomaisen brändin määrittämään pääkaupunkiamme.

Kulttuuriin investoiminen on sinällään tietenkin kannatettavaa enkä pidä esimerkiksi Musiikkitalon asettamista vastakkain vaikkapa sosiaalimenojen kanssa. Vanha totuushan on ettei ihminen elä yksin leivästä ja pelkästään köyhäinhoitoon keskittyvä yhteiskunta olisi ankea paikka. Sen sijaan kulttuurihankkeet ja etenkin museot kilpailevat samoista määrärahoista ja osin kävijöistäkin. Modernille taiteelle riittää esillepanijoita ympäri maailman, mutta elävöitettyyn Suomen historiaan ei pääse tutustumaan muualla kuin Suomessa.