Ihmiskunnan aamuhämärissä ydinperheen oli
tapana istua iltaa kotiluolassa nuotion ympärillä. Siinä isän
metsästämää mammutinlihaa paistellessaan, kertoivat he toisilleen tarinoita. Tuonsuuntainen
käsitys monilla meistä on metsästäjä-keräilijä
-esivanhemmistamme. Olemme omaksuneet sen koska tarina on mukava, se täyttää
erään aukon tietoisuudesamme ja on helposti sovitettavissa nykyiseen
kulttuuriimme. Se on siis myyvä.